Keskittämispolitiikka on lopetettava

Kirjoittaja: Henna Kupsala 20.1.2015

Edellisten hallitusten ajama keskittämispolitiikka on tehnyt rumaa jälkeä. Kuntia on painostettu yhteen, palveluita hävitetty, kouluja lakkautettu ja tiet päästetty rapistumaan. Julkisten palveluiden perään ovat lähteneet yritykset, niiden perässä työntekijät, koulutuspaikkojen perässä nuoret opiskelijat. Monen maaseudun ihmisen elämä on käynyt maalla mahdottomaksi. Kun töitä ei ole, on pakko lähteä vaikka ei haluaisi. Väestörakenne vääristyy ja sukupolvien ketjut katkeavat. Maalle jääneet vanhukset kokevat yksinäisyyttä ja kaupunkiin muuttaneet nuoret aikuiset turvattomuutta. Lapsenlapsia ei voi hoitaa etänä. Sen minkä ennen tekivät isovanhemmat maksaa nyt yhteiskunta.

Konsulttien ja virkamiesten puheissa toistuu usein sanapari luonnollinen muuttoliike. Se on aina hyvä selitys sille kun maaseutu autioituu ja valot sammuvat mökki toisensa perään. Maaseudun autioituminen ei kuitenkaan ole vain luonnollinen asia vaan yksinkertaisesti poliittinen tahtotila. Kukaan muu ei kuntien taloutta kiristänyt, palveluita alas ajanut ja vienyt koulutuspaikkoja maaseudulta pois kuin poliittiset päättäjät Suomen eduskunnassa. EU:n selän taakse ei voi mennä, onhan Ranskassakin lähes 37 000 kuntaa. Se yksinkertainen asia on unohtunut, että sillä samalla veronmaksajan kukkarolla on niin kunnat kuin valtiokin. Aikansa kun taskusta toiseen kiertää niin unohtuu mistä raha on lähtöisin. Sairaat on hoidettava, lapset koulutettava ja vanhuksista pidettävä huolta kaikkialla. Veronmaksajien rahan näennäinen kierrättäminen ei palvelutarpeita poista.

Meitäkin on jotka emme voi valita. Maanviljelijä ei voi lähteä paremman elämän toivossa kaupunkiin koska ruokaa voi tuottaa vain maalla. Monelle kotitila on paikka jossa painetaan töitä aamusta iltaan maan alhaisimmalla tuntipalkalla. Parempaa tulevaisuutta ilman EU:n ja kotikutoisen byrokratian puristusotetta jaksetaan toivoa. Viljely on pitkänmatkan viestijuoksua sukupolvesta toiseen. Helpolla ei periksi anneta, suoraan lapionvarresta on moni isäntä lähtenyt niille viljavammille maille. Kotimainen ruoka on paitsi tärkeä työllistäjä myös huoltovarmuustekijä laadusta puhumattakaan. Sitä pitäisi päättäjienkin taholta arvostaa niin, että elämää maalla ei tehdä kohtuuttoman vaikeaksi.

Seuraavan hallituksen on laitettava keskittämispolitiikalle piste. Nykymeno on kestämätöntä. Maaseudun merkitystä puhtaan ruoan, kotimaisen energian ja raaka-aineiden tuottajana ei voi korvata tuontitavaralla. Jokaisella meillä pitää olla oikeus valita missä ja miten asuu ja miten perheensä elättää. Suomalaisen maanviljelyn jatkuvuus myös seuraaville sukupolville on turvattava!